maximum darkness

just got mai mai, daily dose and slipping back to and forth
riding my whitman elephant aardvarks following, snorting
the dying ground
hoping to find
droppings of master of
maximum darkness

soolo jatkuu, kauan senkin jälkeen kun kitaristi on jo kuollut

71 71 551
71 71 551
71 71 551

71 71 551

hotel hilton

i am eating sunshine of
your love in the hotel lobby
sea is almost frozen
it is thick, cold and metallic

fish swimming in the pool
only a fool to stay out
on the streets barricades
swarming with people drowned
in dissatisfaction

market men selling last
shingles of the lost
church, lights make lines
women in red shirts

was für ein telefunken?

nyt ja tässä kun
näkymättömyys alkaa
yltää jo vyötäröön olen orpo itsessäni pyhimys ajan taivaanranta on taitettu kahdeksaan osaan osiin jotka ovat suurempia kuin nimittäjänsä jonka vuosia sitten kirjasin stokastiseksi haitaksi parkkeeraan tämän studebakerin maksan taksan helisytän tamburiinia annan ajatuksen hetkeksi karata opin kieliä kuten wahnsinnig jingle jangle morning kaikki biisit loppuvat kun tikkuja raavitaan ja uudet savukkeet syttyvät tuhansittain valoa on eikä leffan 400 askelta näy laskin ne kaksikymmentä neljä tarttuvat nauhalle katoavat tyyneen mereen
aalto on paikallaan tapahtuvaa liikettä

näkymätöntä

an other blues is gone

she had no chains on, she had no chains on, she had no chains on, she had no chains on, she had no chains on, she had no chains on, she had no chains on, she had no chains on, she had no chains on

Forever Ung Cereal Killer

brother, sister or uncle
no dime no grin picking
guitar slicks
grace full
off
fifty four or sister eight
fin la partie
la boum, the more you sing
the deeper we go
mr. Tief

fertig

olen valmis
mihin vain
persettäni tästä
aio en
nostaa

raaputa gessoa, raaputa

tyhjin käsin lähti
maalari kertomaan kuinka kaikki on loppu
rakastajat ovat vain kuvia
irvikuvat vääriä
peilien totuuksia
hengitetty ilma ilokaasua, sisko
morfiinia !
menestys karaokea
kusi verta kankaalla
ajatus kaatunut
gesso

telefunken

nyt ja tässä kun
näkymättömyys alkaa
yltää jo vyötäröön olen orpo itsessäni pyhimys ajan taivaanrantaan se on taitettu kahdeksaan osaan osaan joka on suurempi kuin nimittäjänsä jonka vuosia sitten nimitin stokastiseksi haitaksi parkkeeraan tämän studebakerin maksan taksan helisytän tamburiinia annan ajatuksen hetkeksi karata opin kieliä kuten wahnsinnig jingle jangle morning kaikki biisit loppuvat kun tikkuja raavitaan ja uudet savukkeet syttyvät tuhansittain valoa on eikä leffan 400 askelta näy loppuun siihen tyyneen mereen laskin askeleet kaksikymmentä neljä tai jotain en koskaan ehdi loppuun
aallot huuhtovat
näkymättömiin

metsolainen, jos luet tätä, ota opiksesi. missä vitussa olit kun pyysin apuasi!

mikä ilo

kertoa sinusta

meloimme Porvoonjoen

näyttää tekemäsi päiväkirja

ylitimme kosket

kuivuneet uomat

luuhistuneet ruukit

paskoimme samaan kuoppaan

nuotio palaa noki tummaat sivut

haistoimme villit siat

uskoimme luontoon petyimme

ihmiseen katsoimme samaa pysyvää

kalliota

se jäi taa kaupunki on tullut rantaan

leopardihatun varjossa

teimme ystävyyttä

koira, torakka, Truffaut ja Jeanne

elämä on ohikulkeva koira, sanoiko
Truffaut todella niin?

Jules hyväilee Catherinen täyteläistä silhuettia.
Juuri ennen suudelmaa
torakka hiipii naisen suuhun

"olen aina rakastanut niskaasi
ainoaa sinussa jota voin katsella huomaamattasi"

Mutta hän oli ontto. käyttötavaraa,
seksiä, muutamia pieniä jäähyväisiä varten

taivas oli aivan liki.

2416

epäillyn numero
nimi ted k,
teille on
postia

sirkkojen tanssi

tyhjän kotelon kevyt
swingi heinikossa
tuuli suhaa
korsia

voi

perke

leen perkeleen Perkele!

perkele

Ryypiskelen Kleinin kanssa

edes tilkka viiniä
sammuttamaan tämän
poltteen kurkussani

herra klein, tarjotkaa
lasillinen
tyydyn siihen

roscoeHolcombdockBoggsdocWatsonclarenceAshleymaybelleCarter

wo?

missä on 9. armeija, kysyi mies
ja ampui sitten
itsensä

viimeinen hiutale

sinun on nyt mentävä tämä biisi on juuri lopuillaan alan jo voida pahoin äänemme ovat käheät käheämmät kuin mariannella. lapset leikkivät. ajatus putoaa uneen ja sen läpi lumeen jää jälki pieni pisto. on hankikanto. hiutale lähtee matkaan siniset kyljet hohtaen fraktaalisakarat tanassa luotisuoraan se kiitää kohti määräänsä nopein aina aikataulussa. se on valittu. ensimmäinen putoava viimeisessä pyryssä. ylpeä pieni hiutale. pendolino ouluun on myöhässä junanallejäämistapauksen vuoksi. kannan laukkusi laiturille aina junaan asti henkäisen syvään kuin marianne ennen loppua; sinistä ja punaista perävaloa. lumisadetta odotetaan. lapinlahdella kirkon kohdalla pieni lumihiutale murskautuu junan etuikkunaan. kaikki on ohi.

7 beaufortia

käpyjä putoilee unen läpi
rännit kertovat lyhyitä tarinoita
tie aamuun on tuntematon
tuuli on repinyt
suihkumoottorin irti rungosta
möyryävä kone osuu
maahan, kimmahtaa takaisin
taivaalle palaen, yli
aamiaispöytämme

katoaa pilviin
meren puolelle

ikkunoista näkyy kauas
ulkomerelle, tuulien syntysijoille
putoaa valtamerialus, kuljetuskone
tuomikirkko ja
muita isoja, värikkäitä laitteita.

kävyt kolisevat mutta ränneistä syöksyy
hyökyaalto se vie
lapset mennessään

kreivi Beaufortilla oli beatlesperuukki päässään
kun hän ajoi mutkasta
ulos .

61

istun bussin 61 takapenkillä
edessäni mies joka kuvittelee
parantavansa minun kautta
maailman. niin kaikki haluavat

kunnes takapenkillä pitkään istuksittuani
en uskonut enää mihinkään.

en mieheen en maailmaan.
kuristin hänet
miehen punaiseen mauttomaan
huiviin.
turhan, elottoman ruumiin,

sidoin bussin siniseen istuimeen.

siihen se jäi, naama roikkuen

kun astui keskiovesta aurinkoon