istun bussin 61 takapenkillä
edessäni mies joka kuvittelee
parantavansa minun kautta
maailman. niin kaikki haluavat
kunnes takapenkillä pitkään istuksittuani
en uskonut enää mihinkään.
en mieheen en maailmaan.
kuristin hänet
miehen punaiseen mauttomaan
huiviin.
turhan, elottoman ruumiin,
sidoin bussin siniseen istuimeen.
siihen se jäi, naama roikkuen
kun astui keskiovesta aurinkoon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti