nyt ja tässä kun
näkymättömyys alkaa
yltää jo vyötäröön olen orpo itsessäni pyhimys ajan taivaanrantaan se on taitettu kahdeksaan osaan osaan joka on suurempi kuin nimittäjänsä jonka vuosia sitten nimitin stokastiseksi haitaksi parkkeeraan tämän studebakerin maksan taksan helisytän tamburiinia annan ajatuksen hetkeksi karata opin kieliä kuten wahnsinnig jingle jangle morning kaikki biisit loppuvat kun tikkuja raavitaan ja uudet savukkeet syttyvät tuhansittain valoa on eikä leffan 400 askelta näy loppuun siihen tyyneen mereen laskin askeleet kaksikymmentä neljä tai jotain en koskaan ehdi loppuun
aallot huuhtovat
näkymättömiin
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti