aina vain lähemmäs
olen avosylin
sormeni ovat kimppu krisejä
kippuraisia tappajia
halaan kaikkia teitä
aaveita joille vannoin uskollisuutta
kahdeksan kertaa kahdeksan
aamun tuuli vie teidät sylistäni
seivästän itseni
olen lopulta yltä päältä
lämmin
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti