rossmann

hissipoika on myöhässä
lohkaistu omena tuoksuu
valopiha
isot ikkunat
banaaniterttuja hämärässä

Oxcyconton Blues - Steve Earle on Banjo

olkani yli

sanot että olet kevät.

ei minulla ole edes
kirjaa, miksi siis luet olkani yli?
kadonneet, varastetut, maahan pudonneet
eilisen talven lehdet ja huokaukset
pitkät ja omituiset
ne ovat minua, omia

tuoksusi on neljä seitsemän yksitoista
se on liian paljon
katson aamukasteen karkausta
sitä on niin vähän
vain pisara kerrallaan, anna niiden kertyä

eksyn sumuun, saaret vetävät puoleensa
varjelen taimia tuulelta
olkani yli sataan
omenapuut kasvavat
lumi satoi jo kesäkuussa

plus proche

aina vain lähemmäs
olen avosylin
sormeni ovat kimppu krisejä
kippuraisia tappajia
halaan kaikkia teitä
aaveita joille vannoin uskollisuutta
kahdeksan kertaa kahdeksan

aamun tuuli vie teidät sylistäni
seivästän itseni
olen lopulta yltä päältä
lämmin

Vol de Plume

silmäni on mustepullo,
tumma neste
aaltoilee ajatusteni voimasta
rauhoitan sen
työnnän sulkani
teroitetun kärjen
pinnan läpi
lopetan lennon

nuit de nuit

tuossa aivan edessäni yö
lepää metsän sylissä
kuin samettimytty
sormet harallaan
päivän nousua vastaan
heitän onnen
kolikkoni
huorani, onnen
kahdeksikkoni
neljä appelsiinia, tämän pienen
elefantin muotoisen
toivoni
ilmestykseni eteen