tiistaina, heinäkuuta 15, 2008

61

istun bussin 61 takapenkillä
edessäni mies joka kuvittelee
parantavansa minun kautta
maailman. niin kaikki haluavat

kunnes takapenkillä pitkään istuksittuani
en uskonut enää mihinkään.

en mieheen en maailmaan.
kuristin hänet
miehen punaiseen mauttomaan
huiviin.
turhan, elottoman ruumiin,

sidoin bussin siniseen istuimeen.

siihen se jäi, naama roikkuen

kun astui keskiovesta aurinkoon

Ei kommentteja: