kun kukaan ei
siedä valoa
ainakaan tähän aikaan
yöstä
niin katselen valoja
jotka tulevat ikkunani
alta
kuin lasten buu-leikeissä
fikkari naaman alla
tähän pimeään huoneeseen
jossa pienet vihreät ja punaiset valot
vilkkuvat
kertovat kuinka
olen yössä mukana pellolla
charlie peen kanssa, bukka ween keikalla
ja me molemmat toivomme
että voisimme kätellä
häntä, oikein perusteellisesti
sydämellisesti
ulvomme tämän talon
korttelin
tämän kaupungin
kansan
näiden ihmisten
nurkilla
eteenpäin, raiteille, veturiin
mutta mikään ei auta
kusettaa
ja kumous pitää pysäyttää
kunnes hannes
on saanut kustua
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti