en tunne häntä
mutta hän on Janek
hänelläkin on väkivaltaa
ja pieni paratiisi
sisällään Käpylässä
huoneen seinällä samurai-miekalla halkaistu
rakkaus tuijottaa leuanvetoa
joka loppuu kynnykseen
tanko sylissä
kaksin käsin
Marko kuin
Ilmari tuplakasvoin
hän tuntee Janekin
lainaa fyrkat
ja me kaikki kuunnellaan torvia
sordiinolla flyin´ in the sky
ja meillä on niin vähän viinaa
edes humaltua
Janek vetää
leukaa, ei pilvee viinaa tai kamaa
vaan Verkkua over the rainbow
ja sit yks rööki takkaan
eikä yk si kään sä vel o tur haa
voin jättään väkivallan, avata
hiukset ravistella
tuuleen tartuttaa
ne tähtiin
sateenkaareen aamulla
kusetan Fläsän ja Zigen
nuo mainiot koirat
Käpylässä
sunnuntai, marraskuuta 18, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti