carrelage à le bon Giorno

koko kansakunta nousi varpailleen
ballroom oli haltioissaan
Nicholas-veljet etunenässä, kla-ka-kla-kla-klakat-klaa
kaikki sen näkivät kaakeli kaakelilta
avaruusalus hajoaa!

hehkuvät putoavat kaakelit kuin
värikkäät pallot joulukuusessa kla-kla- klati
pirstaleiksi pieniksi hengen kokoisiksi joilla
kaikilla jitterbug killer groove, kansakunta jo
ilmassa vain ihmisiä ja haribonkirjavia pikku pirstaleita
kiliseviä joulunkelloja punaisia vihreillä nauhoilla
vihreitä punaisilla
sinisiä hopeanauhoin,
valkoisia kultaisin
 i´ll be on my way ehdin kuulla mieheltä jolle
se mitä tapahtuu ei ole
vaan se miten me se handlataan

valittua, halkeilevaa kaakelia

hypin tasajalkaa kotiin
liukastelin jäällä

 pimeässä, taivasalla
kuin jänis pakosalla
 kuin Pelle lavalla 
pian olin turvassa
 à la maison professori Longhairin
vastaanotolla jossa seinät ovat
italialaista, satunnaisesti
valittua
halkeilevaa kaakelia

kaakelia

rakennan elämäni
ympärille paskahuussin
ulos jäävät elävät
ja kuolleet pyyhin
niin puhtaaksi itseni
kuin voin ympärilläni on
paskahuussi ja kaakelit lattiasta
kattoon lasken kaakelit lattiasta
kattoon ja katosta lattiaan 
minua huimaa kun katto ja lattia
vaihtavat paikkaa latosta kattiaan
katosta lattiaan
kaakelia

tänä kesänä humalat ovat raskaita
kuin nostokurjissa roikkuvat hitsikoneet
ajatukset läpinkyviä kuin työmaita läpäisevä
hehkuva yön turkoosi
taksin punaiset mittarit halkaisevat kalliot
tänä yönä lokki syö
raatoja, tähän yöhön puhkeaa outoja
kukkia, tuoksuja, kylmiä lintuja
lentoon pääni yli
matkaa raskaiden oksien lehtoihin

tänä yönä pesen kasvoni
rannan sakeassa vedessä
tähän yöhön jää
paljaat jälkeni

E lucevan le stelle!

ja koskaan ei elämä ole ollut minulle niin rakas,
niin rakas!


E non ho amato mai tanto la vita,
tanto la vita!

Mario Cavaradossi

Scherzo

footless birds can fly
they can
sing but their life is
but a big joke
scherzo without any ending
or beginning

virhe

huohottaa kokenut nainen
huohottaa nuori mies
huohottaa ääni
radiossa huohottaa
bändi huohottaa
laulaja honottaa

helmet ja mitat

synnymme,
satiinilakanoiden viileydestä
kevyesti kuin helmen kyljen kosketus
olemme sulanutta jäätä
ei hyvää mitään pahaa
on vain helmien kosketus
lyhyet etäisyydet, tyhjät
ruostumattomat viinamitat
silmien hidastus, hieman hiljaisuutta
vähemmän valoa, taivasta
ja
uusien mittojen synty

Artlab

olen aloittanut tämän sadasti
mikään ei kuitenkaan ratkaise sanoja
tai niiden järjestystä, sanottava on
sanottu,tehty, tekemättä jätetty
selitetty tekemätön, lupaus
kädestä pitäen unohdettu, sadat ja heidän tuhannet
halattu, poskiin suudeltu
kavallettu, enkä edelleenkään tiedä mitä sanoa
kuin että
jää hyvästi
pitää minun sanoa
hyvästi

odottakaa

koko sosiaaliselle maailmalle juuri
ilmoitin, suonette anteeksi röyhtäykset jotka sotkevat ajatuksia
rivejä kuinka
kasipallo tekee hyvää
musta, kimurantti
kova ja no joo, niin sillai pehmeä

"hanki lippusi tiketti piste fiistästä", boy do you love, and my name is Steve
odottakaa mie tunnen
Steven, sen merisairaan jäbän
tai jotain, pelkkää biisilistaa seuraavat
pitkät tunnit
sekoan ja tein pitää
odottaa

toiset housut

jep
anna mä otan housut pois, pitkin sun nahkaa
valutaan jalkoihin tiedätkö
velouté sauce
ehdottoman pehmeästi olen
kynteni leikannut
tassuni
painivat lihastesi kanssa

ruotsinkieliset nallekarhuhousut

ehdottoman tärkeää minun
on kynnystellä tähän, oikeuteni näet ovat
jälleen valmiiksi pureskeltu
jänteeni, olivat kysymyksiä
irroitetaan luistani, helpoksi pureskeltavaksi
sulavaksi, juuri sinun vatsallesi
sopiviksi ajatuksiksi
laihduttaviksi, voi että niin oikeutettua

nallekarhuhousut jalassa sinä nostat minulle
minulle tuntemattoman
minulle punaisen
mustapekkakortin

et saattanut tietää
kuinka lahjoin, mennen
tullen Swastika-nimisen tullimiehen
Sukarno-Hattan kentällä, ja nyt

kun olen kammannut hiukseni, jo kauan sitten
taakse jäävät
repaleiset nallekarhuhousut

ma'af

Ma'af,

Tak bisa kutulis banyak

Tinta habis

Tadi malam kugoresi langit

dengan namamu...

anteeksi

en voi kirjoittaa pitkästi

muste on loppu

raaputin viime yön taivaalle

nimeäsi...

2001, Rieke Diah Pitaloka

harvat kaihtimet

mitään sen omituisempaa ei kuitenkaan tapahdu
kuin että Jimi edelleen soittaa... hmm se on niin... manic depression (ihana tuo "wish i could caress and a kiss...")
kuin myös että aku ankka, siis ankkalinnasta, etsiskelee sieluaan, maanisesti, johon minä
en voi muuta kuin hyväillä hänen sulkiaan
tai että pärssinen ampuu minua lopulta, kuvausten päätyttyä, jalkaan paldiskin maantiellä
ja että verissäni tapaan johnin joka on lopulta myynyt kitaransa
mahdollista myös että lustig on oikea ihminen joka tulee ulos piirroksista kurittamaan meitä
jotka kuulemmaé saman jimin biisin samaan aikaan samalla intensiteetillä
kuitenkaan edes aku ei pysty
minua vakuuttamaan
kuuleeko kukaan tätä sinfoniaa kaihtimieni takaa?

vapaa

miekkaa koristaa punainen silkkitupsu, kahva käärmeen nahkaa
tiedänkö edes mikä on huotra?
juon miekan itselleni, kumarran, soperran olen nöyrä.

en tiennyt kuka olin mutta minulla on yhä miekka
se on tuossa vasemmalla
lukemattomien kirjojen alla sen terä
on taipunut
vapaana on vain punainen tupsu

am i here

or is it just confusion, red lights with green
confusion alltogether?

pakollinen

olen juonut purple hazea koko illan
kuunnellut maltaiden kasvua
polttanut tämän talon, rakentanut sen uudelleen
huomenna tai joskus, idättänyt tupakan
puristanut sinua muiden rinnoista, itkenyt sinun korvaan
nukkunut päälläsi, herännyt, nukkunut ja herännyt kuin
hieno riffi ja meille taputetaan

taputellaan takaisin hyväillen kaiken häsän ja tomun
keskeltä varpaatkin piiloon
vain niin että nenänpää jää
vaaroille alttiiksi,

nuku kultani, yösi

pystyä

olin aina pelännyt
pystymistä, kuten laskea rantani kivet
vain valkoiset yhtenä ja mustat toisena
päivänä jona tajusin
että en pysty laskemaan
edes toilettini kaakeleita
hätäni oli jo ohi

and yet, it is

wild thing, Sturm und Drang
little pieces of poetry
like books, leaves of fading green
baselines with forgotten words, eyeliner
on sale
on your cheap rockin
whateverbringshappiness, Filippines are sinking
chairman of the board brings chair back to line six and
yet, it is next to you i wanna
stand

upordown, life is repetitityytion

What ever happened to Baby Jane? Well, Blance got out of the house, prostituted her self, met Saarikoski and J. Hendrix and they wrote together this piece of shit;

Ei hän, joka vuorelle nousee, ole rohkea
hän joka laskeutuu alas vuoreltaan
seisoo sen vierellä
on vuorta suurempi, pilkkoo
sen paljain käsin ja tekee paloista
saaria, pieniä hiekkarantoja

Mitä sie sinä katot?! Weisswein, aber bitte immer Pfälzer Wein!
Leben Sie Wohl!