kala nieli madon koukkuineen syvälle ja kun sen merkiksi koho katosi pinnan alle kiskaisin vapaani oli väkäinen haponkestävä koukku kidusten takaa jo lävistänyt sydämen ja käsissäni refleksien kimppu jolta revin sisälmykset yhtenä nippuna ulos
matokin oli koskematon
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti