pöly

mandoliinin kieli koskettaa
huoneen pölyä
kukapa tahtoisi
enää liikkua edes
hengittää
ajokoiratkin nukkuvat
kaikki väsyneet kuulevat
mandoliinin kielen
aivan hiljaa
suutelevan huoneen
pölyä

täytyy lähtee

otetaan vitoset lähetään nosteleen tullaan takasiin joku päivä nyt mennään ja lujaa ku pakko mennä joku päivä takasii tosiaan tullaan mut nyt mennään ihan pakko suussa maistuvat hedelmät yksitoistasormisen kitaristin isot hedelmät puista putovat nyt aivan uudet hedelmät ei hirtettyjä vain hiljaa tukahdetut urpot otsatukkaiset siat, kouluja käyneet, vähän nähneet, pierua pidätelleet lutkamarssijat hiipivät lumotut haaskat toisiaan pelottavat maailman lopettavat ajanlaskun sammuttavat pienet pienen pienet tulet ja tulikivet.

tähdet ja kaakelit

runoilija istui paskalla
tähdet olivat liian lukuisat
luettavaksi
laski veskin kaakeleita
niitäkin
oli jotain
yli kuuskytkaheksan

luon

luon luon luon portaita alas menen
alas alas all as
isot ask klemat askelmat
als alas luon nn
pr taat portaat yksitlen
yksin itsl leni
luon
pohjalla on tasaista

pienet

tai snadit
niit et just
kukaan ei
huomaa
ihan et vaan
fiilis kestää
pienet vaik
ihan iteksein
näin mein kesken
yhet viel
pienet

näinkö minun olisi pitänyt se kertoa

kala nieli madon koukkuineen syvälle ja kun sen merkiksi koho katosi pinnan alle kiskaisin vapaani oli väkäinen haponkestävä koukku kidusten takaa jo lävistänyt sydämen ja käsissäni refleksien kimppu jolta revin sisälmykset yhtenä nippuna ulos
matokin oli koskematon

uin

elokuu lopettaa veltot
kesäpäivät, tyynet vedet
vaihtuvat tyrskyihin
pidän niiden rajusta syleilystä
naarmuista paiskautuessani rannan
kallioihin
puhdistun, kylki vuotaen
aurinko paistaa, meri on sekaisin
pohjan levää ja roskaa
valkoisia kruunuja, katoavia horisontteja
pitkiä viittoja
huminaa
ja ihanasti minä
en hallitse mitään