minut, seisomaan luotu
kaukana niityn reunalla
vanha miesi istuu hiesipensaan viereen
korret paukkuvat
ja sääriä nuolevat
puutiaiset eikä varjoakaan
lankea meistä
lataa tupakan ja savu nousee mutkitta
minulla on päättymätön matka niityn joka laitaan
jossa puut niin kasvavat
viileästi
eikä hyvän virginialaisen aromi katoa
useaan toviin
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti