vanhat miehet, likaiset kädet
lasillakävelyllä, portaikoissa näkyjä
Johannasta
taivasten takaa
monissa junissa miehet ovat
matkanneet, aina uskoneet onnistuvansa
palanneet juuri kun aurinko näyttää parhaan
puolensa ja talvehtineet saarten haapojen
juurilla
junat kuitenkin eksyivät
raiteet katosivat miehet pelastettiin
eikä heitä vähempää kiinnostanut ketä
käteltiin, mitä juotiin mihin astuttiin
kaikkialle, mihin tarttua, viitattiin
muureja pystytettiin ovet suljettiin
lukot pysyivät vaiti
pimeät reiät tuijottivat
omaa tietään eivät miehet löytäneet
harteilta fagotinohut värinä
ehti kadota
kauan ennen pientä
lapsellista tuherrusta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti