mikä ilo
kertoa sinusta
meloimme Porvoonjoen
näyttää tekemäsi päiväkirja
ylitimme kosket
kuivuneet uomat
luuhistuneet ruukit
paskoimme samaan kuoppaan
nuotio palaa noki tummaat sivut
haistoimme villit siat
uskoimme luontoon petyimme
ihmiseen katsoimme samaa pysyvää
kalliota
se jäi taa kaupunki on tullut rantaan
leopardihatun varjossa
teimme ystävyyttä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti