pihan vanha valo
venyy puihin
tapaan heidät iltamyöhään
hieman ennen ajan laskua
soittimet ja soittajat, heidän muodonvaihdoksensa
kasvoilla gradientit värit
äänissä valot vaihtuvat, fylliitistä gneissiin
con animasta con fuocoon
munasta toukkaan,
kotelosta imagoon
krupasta rahsaaniin
kuuntelen ja he kertovat
kuinka heistä tuli eulipioneja,
matkoistaan Cantaloupessa, Tunisian aavikoilla
kaupunkien kaduilla
heistä vain tuli se mitä he ovat aina olleet
joka yö.
mutta aamulla on jälleen
yksi pihan puista kaadettu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti