perjantaina, elokuuta 24, 2007

juokse kuin antilooppi

maailman ääret jahtaavat savannilla
pyörii hiekanjyvä,
hyppyrotta kolossaan
ei näe taivaanrantaan
poltettuun
oranssiin

karavanserai kätkee tuulet ja sateet
suruun kuolleet hevoset janoon
kuivuneet silkit parittelevat gekkot
jotka puhuvat kielillä
pahoittelevat autiutta saan
silittää heidän liukkaita
plektroja luisia
kilpiä ja niistä irtoaa lauluja
oudoilla soittimilla
tuntemattomilla äänillä
ja minä juoksen pois kuin antilooppi

4 kommenttia:

Tikkis kirjoitti...

Ah joo, caravanserai,
toi muistoja,
kuitenkin tuolta Arabien hiekkaniemen suunnilta,
muutta täältä päin katsottuna oikealta suunnalta...

mie, mut älä kuvittelekaan! kirjoitti...

niinpä, muistot ovat aina joltain suunnalta mutta ihmettelen miten se suunta tulee valittua. Kuin hätääntynyt antilooppi vai tuulessa kieppuva hiekanjyvä?

Tikkis kirjoitti...

Muistot elävät vain sille jonka ne ovat, tässä tapauksessa Caravanserai soi minulle tuolla päin.

Tuolla = olen nyt Suomessa. Silloin en ollut...

Ei kai tämä mennyt liian vaikeaksi :-)

Caravanserai on siis majatalo. Ja Ainakin Santanan levy, sitä levyä muistelin.

Olen muuten hukannet sen, tai se oli vain kasetti, missä lienee.

Hukkui hiekanjyvien alle tuuleen?

mie, mut älä kuvittelekaan! kirjoitti...

juu eli jees, kyllä muistosi ovat sinun mutta eikö olekin hienoa kuinka runolla voidaan tehdä niistä yhteisempiä(?)ja kuinka yksikin sana laukaisee helvetillisen rallin sielun kirjastossa.
Karavanserai, niin kuin olin toivonutkin, laukaisi lukijassa sekä ääni- että kuvakirjaston (majatalo)

kättelen meitä molempia!