perjantaina, joulukuuta 17, 2010

deuce-to-seven

O! fuck the seven
sins
seven seas the sailors
sought&sailed
trough
for a deasant nose
clean blow, plentyful of big feet
going down

our only luck
fuck
is big blind small
blind they all
stay in deuce to seven

noup

jos tästä jatkan
päälläni
sataa koko matkan

huit sun vittuun

kun tarpeeksi tuijotan
rautatien kiskoja
verkkoaidan läpi, ennen veturin tuloa
sellutehtaan taakse
jääkiekkokaukalon reunalla
oksennan
ja jätkät häipyvät huit
sun vittuun

Pont Neuf

et toute que
je peut te dire
de toi, de mon fantaisie
de ton fanfan en attand
pouvre Renaud, pouvre toute les norafes
les malfrates
il sont presque, afanaf, vue
sur le Pont Neuf

kymmenennen

aloitan aivan pienestä
äänestä jolla kuvailen näkyä
hiljaisuuden äänistä
haluan että käteni ympärilläsi
eivät ole vain kaikuja entisten
profeettojen
olen mestari sieltä
taas, jälleen kerran, näkynä
putoavassa pisarassa, kaikissa
näe!
olen tässä, pienenä pimeänä pisteenä

voi kuinka alaston oletkaan ilman
kenenkään sanomaa
laulua jota kukaan ei kirjoita
kuin pisara joka ei koskaan putoa
tunnelien, kymmenien, kaikuna,

opetuksen sinulle puhun ylpeä,
ne on, kuningas
totta
ja juuri kun vedät henkeä
nostan ääneni
herää! keskellä katua, hiljaisuutta
joudun huutamaan
vaahtomaan päällesi
ota opiksi tämä
kuuntele minua
yhdeksän härkää on kulkenut
ohitsesi, minä
vain näytän
sinulle kymmenennen!

keskiviikkona, joulukuuta 08, 2010

tästä ihan kulman takaa, varoen

tulen sisään
tästä kulman takaa
ihan varoen
en varo
itseäni, tuon
tai sen tähden, no nyt minusta näkyy
jo pää kokonaan
takaisin en taida
enää, kääntyä
kulman taakse pakoon
aivan tuossa
selän takana on pimeä
kulma

maanantaina, marraskuuta 15, 2010

Robert Plant & The Strange Sensation - Whole Lotta Love

suljettujen ovien edessä

vanhat miehet, likaiset kädet
lasillakävelyllä, portaikoissa näkyjä
Johannasta
taivasten takaa
monissa junissa miehet ovat
matkanneet, aina uskoneet onnistuvansa
palanneet juuri kun aurinko näyttää parhaan
puolensa ja talvehtineet saarten haapojen
juurilla
junat kuitenkin eksyivät
raiteet katosivat miehet pelastettiin
eikä heitä vähempää kiinnostanut ketä
käteltiin, mitä juotiin mihin astuttiin
kaikkialle, mihin tarttua, viitattiin
muureja pystytettiin ovet suljettiin
lukot pysyivät vaiti
pimeät reiät tuijottivat
omaa tietään eivät miehet löytäneet
harteilta fagotinohut värinä
ehti kadota
kauan ennen pientä
lapsellista tuherrusta

keskiviikkona, lokakuuta 27, 2010

aivan tähän hetkeen

myyn kokoinen unohtumaton
hetki, isku, tauko, isku, isku
isku
miksi et tiedä miltä Nepalin vuorilla
kaikuva pienen suuren, pienen, suuren
suuren äänen
iskun, tauon, iskun, iskun
suuren, suuren, tauon
suuren äänen, iskun, tauon, iskun, iskun
tiedän, tauon, äänen, suuuren, suuren
iskun
suuren, äänen, äänen, iskun, tauon
taoun, suuren,
ison seiskan, suuren, pienen, meidän
iskun, tauon, ison seiskan, kahdeksasosan, tauon,
tauon, suuren, taivaan
trillin
kaiun
lopun

keskiviikkona, lokakuuta 13, 2010

i

i had a dream about Sada Abe
penis in pocket
mouth full of lies
short verses of Issa on a white board
trails of drunken visitors
on a fallen snow

alhaalta ylös

opettelen katsomaa maailmaa
alhaalta ylös
kaivaudun stagelle kuin orson welles
seuraan ihmisten kasvoja korkeuksissa
en kuule heidän puhettaan
ihmisten kasvoja korkeuksissa
pieniä päitä, pitkiä jalkoja, isoja kenkiä
joiden alla hiekka rahisee

sunnuntaina, elokuuta 29, 2010

apinajuttuja

pian on aamu ja taas
kaikkia apinajuttuja
edessä, kirjeitä, kysymyksiä, tehtäviä
kirjoja myöhässä, säätämistä
apinajuttuja
kynnet leikkaamatta jo toista kuukautta
poltin eilen jotain apinajuttua
katselin itseäni
pää tuli sekunttien viiveellä, ajatus seurasi
puhetta aivan
apinajuttua, kasvimyrkkyä
pidin peitonreunaa rajana
sen yli ei saanut tulla
yksikään apina

tiistaina, elokuuta 24, 2010

junalla Porvooseen

tulen tänne bussilla helsingistä
jonne tulin metrolla mellunmäestä
äiti kirosi lapsiaan saatanan vammaisiksi
haistatti paskat
ja metroon tulin rullaportaita
joissa poika löi toveriaan
kasvoihin kun
vittu juoksit ennen mua portaisiin
enkömä sanonu vittu et sä et mee?
porvooseen tuleminen on täynnä
väkivaltaa pelkkä ihmisenä oleminen on
hullut, raiskaajat, juopot, rakastuneet, lainkuuliaiset,
hiljaiset, varkaat, profetoijat
olemme kaikki tarpeettomia
jos metrot ja bussit ja portaat vievät vain
porvooseen

keskiviikkona, elokuuta 18, 2010

Itke, paju, vain.wmv

The most eloquent, sensual and haunting "monologue" in film history.
And, basically, without words!
Only Jeanne Moreau can do it.

torstaina, elokuuta 12, 2010

awrait

kuustoista minuuttia alkoi nyt koko yön kestävä kuustoista minä rakastan sinua kertaa näin sanoin koko yön kutsun sinua nimeltä pienin sanoin teen selvän epäselvyyksistä ihan koko yön ajan luoksesi pahasta hyvään syvästä korkeuksiin jaloista korviin kosketan kuin vain kaipaus voi menetystä pelätä koko yön pimeän syden sytytän ilmiroihuun viljan kaadan awrait tulostani kertovat pienet hiljenevät siivet eivät lyö ketään kaikki on awrait

vaatteet

vaatteet ovat jo kauan sitten riisuttu, äänet vaimennettu nutut niiden päällä rihman kiertämää meidät on luotu kuin lumi valkoinen puuteri isoissa huokosissa maskien merkeissä viittomissa hoippuvissa liikkeissä sekin on totta että me tarvitsemme totta valheiden tasapainoon köydellä piiskaamaan tasoittamaan pölyn
päivii lunta öitä hiekkaa ihoo panoo kaikkii
tarvitaan mutta ei liikaa tähän yöhön riittää köydellä tanssija joka puristaa päivii iholle tähän yöhön hevosten laukatessa lähteeltä toiselle mustien mäntyjen takana mökissä palaa valo merkiksi majakalle syttyä lipua laivojen mukana liput heiluvat kirjavat sataman valot tytöt metrossa meikkaavat nuubialaista prinsessaa katson heitä kauniimmin vasaran iskuilta säästyivät vanhat puiset vaunut eivät kolise kuin latest news tulva pyyhkii aina jossain kuin savu joka seuraa pulua ilman toista jalkaa yhtä aikaa valkoinen mies ja viini ja leipä ja kala rikkovat torilla valoja ja en kauempaa voi odottaa kun yhtä haluan ei merkityksillä ole eroja vain yhtä haluan vaatteet päältäsi jäädä tähän

tiistaina, heinäkuuta 27, 2010

48 tuntia

kuu ja aurinko ovat kiertäneet
aivan kosketuksen etäisyydellä
käteni liikkuvat hiljaa
kymmenet tunnit
jäävät taakse
vaimentunut hengitys
vähentyneet ajatukset, kivet
pois taskuista

niin että en enää erota
kuuta auringosta
kuka tulee ja kuka menee
käteni ovat käyneet
48 tuntia
ja tämä olisikin vain
peliä jossain kuun
ja auringon välissä

sunnuntaina, heinäkuuta 25, 2010

hän

pidit ovea auki
keskiyöllä, hiukset tuoksuivat
kuin pieni poika parturissa
sataa
eivätkä pisarat mahdu väliimme