apinajuttuja

pian on aamu ja taas
kaikkia apinajuttuja
edessä, kirjeitä, kysymyksiä, tehtäviä
kirjoja myöhässä, säätämistä
apinajuttuja
kynnet leikkaamatta jo toista kuukautta
poltin eilen jotain apinajuttua
katselin itseäni
pää tuli sekunttien viiveellä, ajatus seurasi
puhetta aivan
apinajuttua, kasvimyrkkyä
pidin peitonreunaa rajana
sen yli ei saanut tulla
yksikään apina

junalla Porvooseen

tulen tänne bussilla helsingistä
jonne tulin metrolla mellunmäestä
äiti kirosi lapsiaan saatanan vammaisiksi
haistatti paskat
ja metroon tulin rullaportaita
joissa poika löi toveriaan
kasvoihin kun
vittu juoksit ennen mua portaisiin
enkömä sanonu vittu et sä et mee?
porvooseen tuleminen on täynnä
väkivaltaa pelkkä ihmisenä oleminen on
hullut, raiskaajat, juopot, rakastuneet, lainkuuliaiset,
hiljaiset, varkaat, profetoijat
olemme kaikki tarpeettomia
jos metrot ja bussit ja portaat vievät vain
porvooseen

Itke, paju, vain.wmv

The most eloquent, sensual and haunting "monologue" in film history.
And, basically, without words!
Only Jeanne Moreau can do it.

awrait

kuustoista minuuttia alkoi nyt koko yön kestävä kuustoista minä rakastan sinua kertaa näin sanoin koko yön kutsun sinua nimeltä pienin sanoin teen selvän epäselvyyksistä ihan koko yön ajan luoksesi pahasta hyvään syvästä korkeuksiin jaloista korviin kosketan kuin vain kaipaus voi menetystä pelätä koko yön pimeän syden sytytän ilmiroihuun viljan kaadan awrait tulostani kertovat pienet hiljenevät siivet eivät lyö ketään kaikki on awrait

vaatteet

vaatteet ovat jo kauan sitten riisuttu, äänet vaimennettu nutut niiden päällä rihman kiertämää meidät on luotu kuin lumi valkoinen puuteri isoissa huokosissa maskien merkeissä viittomissa hoippuvissa liikkeissä sekin on totta että me tarvitsemme totta valheiden tasapainoon köydellä piiskaamaan tasoittamaan pölyn
päivii lunta öitä hiekkaa ihoo panoo kaikkii
tarvitaan mutta ei liikaa tähän yöhön riittää köydellä tanssija joka puristaa päivii iholle tähän yöhön hevosten laukatessa lähteeltä toiselle mustien mäntyjen takana mökissä palaa valo merkiksi majakalle syttyä lipua laivojen mukana liput heiluvat kirjavat sataman valot tytöt metrossa meikkaavat nuubialaista prinsessaa katson heitä kauniimmin vasaran iskuilta säästyivät vanhat puiset vaunut eivät kolise kuin latest news tulva pyyhkii aina jossain kuin savu joka seuraa pulua ilman toista jalkaa yhtä aikaa valkoinen mies ja viini ja leipä ja kala rikkovat torilla valoja ja en kauempaa voi odottaa kun yhtä haluan ei merkityksillä ole eroja vain yhtä haluan vaatteet päältäsi jäädä tähän

Jeff Buckley Mojo Pin live in Chicago 1995

Eminem-Bagpipes From Baghdad (Nick Cannon Diss)

48 tuntia

kuu ja aurinko ovat kiertäneet
aivan kosketuksen etäisyydellä
käteni liikkuvat hiljaa
kymmenet tunnit
jäävät taakse
vaimentunut hengitys
vähentyneet ajatukset, kivet
pois taskuista

niin että en enää erota
kuuta auringosta
kuka tulee ja kuka menee
käteni ovat käyneet
48 tuntia
ja tämä olisikin vain
peliä jossain kuun
ja auringon välissä

hän

pidit ovea auki
keskiyöllä, hiukset tuoksuivat
kuin pieni poika parturissa
sataa
eivätkä pisarat mahdu väliimme

blow - draw

:	-4 4 -4 -4 -5 6 -6 6 -5 -4 -4 4 -4

those 800 streets in Hamburg

hep hep hey, heey-o hep hep hoe
step on streets of hoe hep-o hep'
o Hamburg hep ´o hep
800 streets of burg on grande violin
can anybody ó hep do ó do
repeate 800 times
mystical accords, how to start silence, audience
beautiful entré to scene where
i meet my salvation


http://www.youtube.com/watch?v=QSue44uhWYE&feature=related

ihan ootte ny hiljaa vähän kantsis!

sellot soivat taivaat auki
sulaa aurinkoja ja puro
solisee
mustilta valkoisille kiville
dap dap sanoo tontun jälki märkään
kiveen, ja juuri kun tulva oli hukuttaa kaiken
gagarin soittaa avaruudesta
meren syvyydestä, hukkumattomuudesta
dak, dak,
dak
aivan kuin rumpujen pohjalta löytyisi
lunta, djong, bändi hyppää koskettimille, kielille
virittävät koneiston, soittoon Leucocyytit irti!
kielit, kalvot, sormet kalvot, pienet lihakset, iskut, kielet, koneisto, kielet, soinnut, sointu, sointu, kalvo, isku, isku, sormet koneistossa dä-däng, kaikki sormet, sointu
lunta oudossa paikassa
sataa lunta
jäätyy vesi, vesi on kylmää
jäätä
isoja sointuja, suurta, koko kädellä
etusormet vierekkäin
pieniä terssejä, hiljaa
minä kuuntelen leucocyyttejä

HÖÖ, herätys tässä menee jazz!

http://www.est-music.com/

sähköinen hevonen

ennen mantereita
oli vain kivinen hevonen
sen lautasista alkoi rannaton meri
piistä nousi valloittamaton vuori
hiljaisuudessa
maisemaa muovasivat
aurinko, kuu, tähdet
jää

pala palalta sen kahdeksan jalkaa
katkottiin, hampaisiin iskettiin riimu

korvissa jylisee trotyyli
rantakallioon pureutuu kromimolybdeeni
kaikkialla sähisee
kolmivaihe

muste

hyvää yötä linnut
liljat ja kirvelit
johonkin te katoatte
tuohon musteen
pehmeään rajaan

harjoitussali

impressaari kirjoittaa runoa
Nijinskyn pakaroille

rossmann

hissipoika on myöhässä
lohkaistu omena tuoksuu
valopiha
isot ikkunat
banaaniterttuja hämärässä

Oxcyconton Blues - Steve Earle on Banjo

olkani yli

sanot että olet kevät.

ei minulla ole edes
kirjaa, miksi siis luet olkani yli?
kadonneet, varastetut, maahan pudonneet
eilisen talven lehdet ja huokaukset
pitkät ja omituiset
ne ovat minua, omia

tuoksusi on neljä seitsemän yksitoista
se on liian paljon
katson aamukasteen karkausta
sitä on niin vähän
vain pisara kerrallaan, anna niiden kertyä

eksyn sumuun, saaret vetävät puoleensa
varjelen taimia tuulelta
olkani yli sataan
omenapuut kasvavat
lumi satoi jo kesäkuussa

plus proche

aina vain lähemmäs
olen avosylin
sormeni ovat kimppu krisejä
kippuraisia tappajia
halaan kaikkia teitä
aaveita joille vannoin uskollisuutta
kahdeksan kertaa kahdeksan

aamun tuuli vie teidät sylistäni
seivästän itseni
olen lopulta yltä päältä
lämmin