pesä

ketään isot ei muuta ja liivit
ja huoneet rikotaan mustiin vetäviin
oliivien maustamiin
kuivuus tuo pölyn
hiukkasen
loivennukset viettävät
lomaa myytävänä kaivokseen
porataan mikrokosmokset halkeavat kynnet
repeävät
juuri tähän
sinut on tarkoitettu valoihin
kohti uusia mantereita uusia
reittejä siirtämään jäät
pystyt sulattamaan olemaan
tyyni meri
 sen lämmin kallio hiukset kuin viljaa
kilpaa jokainen suortuva siroaa
yhdelle on paikka haahkan
pesän reunalla
viherpilkkuisiin
muniin kietoutunut

katkokävelyä

minulla on lauseita
jotka katkeavat
kuin humalaisen kävely
pätkä sinne
toinen tänne
etenen sivulle tieltä
loistan ja sammun
pätkiä
pitkin ojan pohjaa seuraan
tietä

hiljaa

käteni, varteni 
tatuoidaan
viidakon salaperäiset köynnökset
rohdot, petolliset käärmeet kasvavat
kaulaani pujotetaan sama manillainen
köysi kuin aikojen alussa
jolloin vain ainoa
tahra ihollani oli varastettu
perhonen
punaisesta violettiin minusta
tulee ääniä
hiljaa kunnes ei
enää mitään