prrrr

kulosaaressa lintu lensi ovesta sisään mustien mielten yli koskettamatta lähes huomaamatta vain siivet hiljaa hyristen prrrr ja prr ja vasemmalle se kaarsi maksalaatikkomainoksen reunalle punapipoisen yläpuolella se istui tuijotti battlefield III-mainoksen pistoolin piippua piteli maastopukuinen mies punapipoisen takana latasi ja varmisti aina hiljaisella äänellä että prrrr ja prr sanoo auto sanoi pieni poika ei vaan metro tämä on metro  linnun alla äiti sanoi siilitie-igelkottsvägen sanoi ääni linnun yläpuolella ja ulkona satoi lumi  pääni yli lensi pienet siivet prrrr

takaisin, pian takaisin, Philly Joe Jones

kuten portaikossa leikkien
putoan niinkuin vain putoaminen ylös
portaikosta alas voi olla
vahingollista, raekuuro hi-hatille
hilisee sulana
huuiluna soi
alas rumpujen kolinaan, Philly Philly
O Joe

liian nopee kurviin

vihko on täynnä riimejä lasit kuohuvat
eikä pöydän alla ole tilaa
jaloille
nousee mies joka pitää munasta kiinni ja ajattelee
jeesusta ja minun pitää
pian lähteä

no birmingham

life and life and
lights i hang myself over the stars
of Marrakesh sweet one
step of one time hit
mellow drum dimishing into
vanity allmost
pink life is coloured will sit
on pink is the history
in birmingham

carrelage à le bon Giorno

koko kansakunta nousi varpailleen
ballroom oli haltioissaan
Nicholas-veljet etunenässä, kla-ka-kla-kla-klakat-klaa
kaikki sen näkivät kaakeli kaakelilta
avaruusalus hajoaa!

hehkuvät putoavat kaakelit kuin
värikkäät pallot joulukuusessa kla-kla- klati
pirstaleiksi pieniksi hengen kokoisiksi joilla
kaikilla jitterbug killer groove, kansakunta jo
ilmassa vain ihmisiä ja haribonkirjavia pikku pirstaleita
kiliseviä joulunkelloja punaisia vihreillä nauhoilla
vihreitä punaisilla
sinisiä hopeanauhoin,
valkoisia kultaisin
 i´ll be on my way ehdin kuulla mieheltä jolle
se mitä tapahtuu ei ole
vaan se miten me se handlataan

valittua, halkeilevaa kaakelia

hypin tasajalkaa kotiin
liukastelin jäällä

 pimeässä, taivasalla
kuin jänis pakosalla
 kuin Pelle lavalla 
pian olin turvassa
 à la maison professori Longhairin
vastaanotolla jossa seinät ovat
italialaista, satunnaisesti
valittua
halkeilevaa kaakelia

kaakelia

rakennan elämäni
ympärille paskahuussin
ulos jäävät elävät
ja kuolleet pyyhin
niin puhtaaksi itseni
kuin voin ympärilläni on
paskahuussi ja kaakelit lattiasta
kattoon lasken kaakelit lattiasta
kattoon ja katosta lattiaan 
minua huimaa kun katto ja lattia
vaihtavat paikkaa latosta kattiaan
katosta lattiaan
kaakelia

tänä kesänä humalat ovat raskaita
kuin nostokurjissa roikkuvat hitsikoneet
ajatukset läpinkyviä kuin työmaita läpäisevä
hehkuva yön turkoosi
taksin punaiset mittarit halkaisevat kalliot
tänä yönä lokki syö
raatoja, tähän yöhön puhkeaa outoja
kukkia, tuoksuja, kylmiä lintuja
lentoon pääni yli
matkaa raskaiden oksien lehtoihin

tänä yönä pesen kasvoni
rannan sakeassa vedessä
tähän yöhön jää
paljaat jälkeni

E lucevan le stelle!

ja koskaan ei elämä ole ollut minulle niin rakas,
niin rakas!


E non ho amato mai tanto la vita,
tanto la vita!

Mario Cavaradossi