laitan itseni kauniiksi
saparot tiukalle
olen kuin mikki hiiri
ja niskaani tuulee
katuvalon alla
korvien varjojen välissä
seison ja katson
isoa puuta ja tuulta
niillä on suuri luvaton
leikki meneillään
keskiviikkona, kesäkuuta 22, 2011
tiistaina, kesäkuuta 21, 2011
etsin pistokasta
saarni kasvaa juoksuhaudassa ja minä
etsin siitä puusta pistokasta
joka on vihrein
kuin lause joka pitäisi muistaa
sulan kuin suklaatuutti
kamera laskeutuu poutapilvistä
kylpyhuoneen ikkunasta sisään
amme on täynnä
liikkumatonta vettä
sydän on lakannut lyömästä
muuttamasta tilavuuttaan
arkhimedeen laki
on pysähtynyt
ongelma jää ratkaisematta
saarni kasvaa
kuin vihreä
lause, rottien paratiisissa
etsin siitä puusta pistokasta
joka on vihrein
kuin lause joka pitäisi muistaa
sulan kuin suklaatuutti
kamera laskeutuu poutapilvistä
kylpyhuoneen ikkunasta sisään
amme on täynnä
liikkumatonta vettä
sydän on lakannut lyömästä
muuttamasta tilavuuttaan
arkhimedeen laki
on pysähtynyt
ongelma jää ratkaisematta
saarni kasvaa
kuin vihreä
lause, rottien paratiisissa
torstaina, kesäkuuta 09, 2011
osallistuja
monta vuotta osallistuin lottoon enkä tietenkään koskaan mitään voittanut mutta kuulin kuinka osallistumalla voitat suihkulähteen kotiini omaan keittiööni ruuanlaittajaksi kuin pieneksi orjattareksi tabasco-purkkinen pienessä keijukädessä pienessä keitiössäni tällä perimmäisellä kadulla jolla revontulet eivät koskaan näy mutta paistan silloin tällöin silakoita ilman leivitystä; mitähän keiju siihenkin sanoo saanko miehekkään äänen, hurmaavan jos juon keijukädestä tabascoa eikä hän poistu milloinkaan luotani vaan keräämme sormenpituisia tabasco-pulloja kuin vanhoja lottokuponkeja monet vuodet
katu
klak-ka-klak-klak
auringon laskettua kaikki
kadut ovat samanlaisia
kuin sormet mustilla koskettimilla
hiljaisuus joka kylmää
varjoja jotka seuraavat
valojen reunoja, naisia
trotuaarin reunalla ja pelkät
mustat koskettimet soivat
kla-kla-klang on
ihmiset kadullani enkeleitä
painajaisia, rakkaita pienten
sateenvarjojen alla tässä maassa
jossa ei ole edes diktatuuria
auringon laskettua kaikki
kadut ovat samanlaisia
kuin sormet mustilla koskettimilla
hiljaisuus joka kylmää
varjoja jotka seuraavat
valojen reunoja, naisia
trotuaarin reunalla ja pelkät
mustat koskettimet soivat
kla-kla-klang on
ihmiset kadullani enkeleitä
painajaisia, rakkaita pienten
sateenvarjojen alla tässä maassa
jossa ei ole edes diktatuuria
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)