ahven ja osa matoa

ahvenen oikea silmä
tuijottaa minua, minä katson
menneen kesän kuvajaistani sen mustasta
soikiosta. nojaan johonkin ja horisontti on vinossa
taivaan on täytynyt olla kovin sininen
kun se noin vielä heijastaa
ahvenen silmästä
kalan suu on leukojen mekanismi
se on auki ja teräskoukun siro kärki
on ensin puhkaissut osan matoa
ja sitten
yläleuan

tui-rosvot

jotenkin on niin helvetin tuttua ei mikään ja kuitenkin kaikki kuin ben-hurin spitaalisten luolassa auringon laskiessa pomon ratinan-keikalla teno-teltan aamukostea kangas tapailee nenänpäätä tuulessa kuivuvat munkkien oranssit ajellut päät takapuolet kuin pilviä loittonevat ja minulta karkaa ajatus häkkiin on teljetty rastafari bambukepit taipuvat kun niitä taivuttelevat vanhat merirosvot ihmettelevät mustia kurkia auroja ja ne roikkuvat korkealla keinuen turvonneina valuvat ruostetta kauppalaivojen kyljet laulavat kaijan reunoja vasten tuskien täyttämää viestiä onnen raunioille edelleen samat vanhat tui-merirosvot