3572

mors hodie nox
kuolema tänä yönä, tänä päivänä ja huomenna

rouva kuolema tietää kyllä ovikoodin
vastasyntynyttä lunta tulee kenkien mukana porraskäytävään
päätön sääntö, hän miettii, että emme voi käyttää hissejä
yhtä rasittavaa tämä on meille kuin kuolevaisillekin

ovikellon ei toimi, se oli jäänyt aikoja sitten pohjaan
palautumatta koskaan
alkuperäiseen asentoonsa
rouva koputtaa oveen
yhdesti, kahdesti ja viimein kolmesti

katselevat toisiansa
rouva kuolevaista silmiin
jotka ovat hänestä kaikilla aina yhtä tyhjät
kuolevainen vieraansa läpi
tiskipöydän muropakkausta
ei heillä ole muuta yhteistä kuin huoneen hiljaisuus
sekin katoaa kuolevaisen itkuun ja soperrukseen
(josta rouva ei saa mitään selkoa)

näihin elämän irtisanomishetkiin rouva ja muut kuolemat
olivat saaneet opastusta työnantajalta
heille oli näytetty metodinäyttelemisen opetusfilmejä ja lopuksi
otteita Kirjavasta Satamasta
kun veli löytää veljestään petturin

rouvan mielestä ”eläydy, aseta itsesi irtisanottavan tilanteeseen”
oli kuitenkin ohjenuoraksi kovin hintelä
hän halusi soveltaa sitä pidemmälle, rohkaista

kuiskaa kuolevaiselle
”näissä hetkissä saa ja pitää näyttää tunteensa!”
henkäisee kerran ja jatkaa
”sinun tulee ottaa tämä uutena mahdollisuutena”

stilnocteja putoilee kuolevaisen kädestä
”voi helvetti tätä elämää!”
”mä en allekirjoita siitä enää mitään!”

rouva painaa oven kiinni takanaan
ihmettelee
rappukäytävän siisteyttä
astuu ulos
lumisade on lakannut

3572

kuolema tänä yönä, tuona päivänä ja huomenna