kiitos Ateena , kiitos Kreikka

herrat ja horatsut kättelevät ja kiittelevät
toisiaan jakavat
palkintoja toisilleen
maratoonaria tuupitaan
juoksen Mellunmäen metsässä
enkä muista edes
kaikkia maamme
laulun sanoja

to Verdaguer

Catalan á rui ?

ni rei
ni
excercit
ni
Pujol
ni
Maragall
ni
res
ningú ;

anarquia
&
bugalú

lyhyitä matkoja II

olemme rakkikoiria
etsimme
haukkumapaikkaa.
kusemme joka nurkkaan.

käännän kuvalle selän,
halaan pimeää läpi.

kun sinä tulit
laskitko kaikki koivun
vihreät lehdet?

vain tyhjää pintaa
tarttunut siveltimeen.
mustepisaran puhkoo
sudenkarva.

kaluni on pieni
Baabelin torni,
rannaton
lampi kuusien varjossa.

punon itsestäni
verkon ympärillesi
perhonen karkaa.

virta rakastui
lumeen lupasi olla
koskaan lumetta,
lootus virtaa opettaa
lumi aina katoaa.

raavituttaa

raapima jälkiä homeen kasvussa ja menninkäisen
semmoisen pienen, kasvuun
koiton kiiraat
väistän luoteja ja rakennan taas sydämiä
punaisia silmiä
puristan enemmän kuin
jumalaa

kainaloon jää välähdyksiä ei tunnelmakuvia
karvoja karvoja
jäåtelön seassa pitkiä
jo katkenneita
radan varrella valveunia vettä saunan lattialta
ei katoa
koskaan

tiu’ut tungetaan korviin ja kuulemma
totta ja totta ja
paljon
hehkuvia kiviä
biofilmi ja elämän valkokangas pystynkö minä
ja salamat samaan
sääriä juuria paskanhuusseja puiden keskellä punainen tori
lippujen matkalla ilkeiden
katseiden puhaltamana nukkien jäljillä
runoilijan astumat lasinpohjakävelyt merkit hengitettyä tihkusadetta
märällä kivellä
missä on penis?
aa aa aa aaaa

ja kodin onni kukkii ennen uskoon lankeemuksen ja mieliharmin
liittoa
miehen pasianssi on pienen pieni kuin
ote hätäjarrussa
herätys asemien välillä
minä? talking to minä
me?

ei voi sanoa ei voi isotella ja luulotella yhden kerran
ja taivasten tähden aina vapaa maailma puhelimessa

korttipeli kuin gekkobingo ja kitara laulaa
hampaat hiilestä on meidän videoitu hyvä jätkä pihalla”oravalla harmaa viitta loikkaa pudoten kaasuhellaalle!”